Nimimerkki ”Kokoomuslainen” kirjoitti Vakka-.Suomen Sanomissa 7.4., että ihmisten tulisi maksaa itse omien lastensa ruuat. Hän toteaa myös, että kouluruoan tarjoamisesta valittamisen luulisi kuuluvan niille vähävaraisille, joiden jälkikasvulle kunnan avustus olisi oikeasti tarpeen. Nyt kirjoittaja kokee, että asiasta valittavat sellaiset tahot, joilla ei ole mitään tarvetta kunnan järjestämälle kouluruualle. Mielestäni asia ei ole aivan näin yksioikoinen, eikä asiaa tulisi tarkastella puhtaasti kustannuslähtöisesti, kuten ”Kokoomuslaisen” asian tuntuu kirjoituksen perusteella näkevän. Monessa vähävaraisemmassa perheessä voimavarat kuluvat pelkkään selviytymiseen, eikä asiasta julkisuudessa keskustelemiseen enää riitä välttämättä resursseja.
Vaikka asiaa tarkasteltaisiinkin puhtaasti kustannusnäkökulmasta, pitää se tehdä oikeilla taustatiedoilla. Maskun kouluruuan kustannus on Yle:n 10.1.2020 julkaiseman hintavertailun mukaan 3,08 euroa. Kun lasketaan, että kuukaudessa on keskimäärin 20 koulupäivää, niin kouluruuan todelliseksi kustannukseksi muodostuu yli 60€ kuukaudessa, jos perheessä on yksi kouluikäinen lapsi. Jos kouluikäisiä lapsia on 3, muodostuu kuukausikustannukseksi jo vajaat 200 euroa, mikä ei ole aivan yhdentekevä summa, varsinkin kun samaan aikaan moni palkansaaja on lomautettuna tai lomautusuhan alla.
Niinpä tätä asiaa ei tulisi tarkastella pohtimalla ensisijaisesti sitä millä tavalla nyt voidaan säästää kunnan menoissa, vaan miettimällä ensisijaisesti kuntalaisten hyvinvointia. Nyt kriisin aikana tulisi painopisteen olla siinä, miten kunta voi omalta osaltaan edistää hyvinvointia ja pitää huolta erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevia. Koronakriisi tulee väistämättä johtamaan negatiivisiin vaikutuksiin jokaisen Suomen kunnan taloudessa, eikä siltä voida välttyä etsimällä nyt säästökohteita. Valtaosa kunnista joutuu tulevaisuudessa harkitsemaan talouden korjaustoimia, kuten mahdollisia veronkorotuksia tai palveluiden leikkauksia. Myös kuntien velkataakkaa joudutaan mitä todennäköisimmin kasvattamaan, jotta kunnat voivat selvitä niihtä tehtävistä, jotka niille kuuluvat. Säästötoimien aika ei kuitenkaan ole nyt. Nyt on kuntalaisten hyvinvoinnin turvaamiseen tähtäävien toimenpiteiden aika.
Halutessaan kunta voisi esimerkiksi lanseerata nopealla aikataululla ”ateriasetelin”, jonka arvo olisi sama kuin yhden kouluaterian. Seteleillä voisi noutaa esimerkiksi tietyistä kunnan ruokahuollon pisteistä tiettyinä ajankohtina valmiit noutoateriat. Näin kunnan ruokahuollon henkilöstöön kohdistuva lomautuspaine myös vähenisi. Halutessaan kunta voisi myös parantaa kunnan yritysten elinvoimaa tarjoamalla paikallisille yrityksille mahdollisuuden osallistua noutoaterioiden tuottamiseen paikallishankintana. Jakamalla tällaisia nimellisarvoltaan kouluaterian arvoisia seteleitä jokaiselle perusopetuksessa olevalle oppilaalle etäopetuspäivien lukumäärän verran kunta voisi samalla parantaa perheiden hyvinvointia ja edistää paikallisten yritysten mahdollisuutta selvitä läpi pahimman kriisiajan.
Rami Käkönen, vihr.
Masku