Maskun kunta on sitoutunut tavoittelemaan 80 % ilmastopäästöjen vähennystä vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2007 lähtötilanteeseen, jolloin Maskun hiilidioksidipäästöt olivat 75 100 t CO2e. Maskun kunta on siis sitoutunut siihen, että vuonna 2030 päästöjen tulisi olla 15 100 tonnia.
Suomen ympäristökeskus on arvioinut Maskun alueen kasvihuonekaasupäästöt viimeksi vuonna 2016, jolloin Maskun päästöjen kasvu oli kaikkien Hinku-kuntien vertailussa suurin (+21 %). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Maskun kasvihuonepäästöt ovat kutakuinkin saman suuruiset kuin Maskun liittyessä Hinku-hankkeeseen vuonna 2007. On siis kiistatonta, että Maskun toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi ovat olleet auttamatta alimitoitettuja. Masku voisi halutessaan toimia kuten esimerkiksi Iin kunta, joka on onnistuneen energia- ja ilmastotyön tuloksena noussut valtakunnan kärkeen puolittamalla hiilidioksidipäästönsä vuosien 2007-2015 aikana. Samalla Ii on näillä toimenpiteillä mahdollistanut kuntatalouden säästöjä sekä monipuolistanut alueen taloutta ja edistänyt kestävää hyvinvointia.
Masku tuntuu kuitenkin päättäneen, että koko Hinku-jäsenyys ja siihen liittyvät päästötavoitteet ovat ennemminkin imagotemppu kuin asia, joka velvoittaa kuntaa millään tavalla. Kunnanhallitus päätti muun muassa sivuuttaa aloitteen, jossa esitettiin, että Masku ottaisi päätöksenteossaan käyttöön ilmastovaikutusten arvioinnin, joka on varsin kustannusneutraali tapa tuoda ilmastovaikutukset näkyviksi. Samoin Masku pyrkii viimeisimmän metsänhoitosuunnitelmansa mukaan hakkaamaan yli 70% omistamiensa metsien vuosittaisesta kasvusta. Tällä arvioidaan saavutettavan noin 15 000€ vuosittainen tulo. Melko vaatimaton voitto kunnan hiilitaseen merkittävästä heikentämisestä, kun samalla tulisi pyrkiä hiilitaseen parantamiseen. Vaihtoehtojakin löytyy, esimerkiksi Liedon kunnasta, joka on päättänyt, että sen metsille ei aseteta lainkaan tuottotavoitteita ja Turkukin pyrkii merkittävästi pienempiin metsien tuottoihin.
Tuoreen strategiansa mukaan ”Masku on luonnonläheinen kunta, jossa elää kotikunnastaan ylpeitä maskulaisia”. Sitä on vaikea uskoa, kun katsoo miten ponnettomasti kunta on tavoitellut päästöjen vähentämistä. Kunnan tulisikin pikaisesti päivittää strategiaansa ja käydä käytännön toimiin Hinku-tavoitteiden saavuttamiseksi. Päästöjen vähennysten lisäksi Maskun kaltaisella kunnalla on erinomaiset mahdollisuudet kasvattaa hiilinielujaan tarkastelemalla metsäsuunnitelmansa tavoitteita vaikkapa juuri metsien tuottotavoitteista luopumalla.
Kasvihuonepäästöjen vähentäminen Hinku-tavoitteiden mukaisesti ei saa olla markkinointikikka, eikä se voi myöskään olla asia, jonka eteen tehdään töitä vain silloin, kun se ei vaadi erityisiä ponnisteluja.